Ajankohtaista
14

03.2016

Sivukulut positiivisessa myrskyn silmässä

Kategoria: Artikkelit



Henkilöstösivukulujen osalta optimaalisen ratkaisun löytäminen on hankalahkoa, jos haluaa lopputulokseksi ehjän kokonaisuuden. Miksi näin?

Työterveyshuollon ja vapaaehtoisten henkilövakuutuksen yhteensovittaminen vaatii ensinnäkin punnintaa budjetoitavuuden ja hallitsemattoman laskutuksen välillä sairaanhoidon osalta. Sairaanhoidon puolella on pohdittava myös sairaanhoitoturvan laajuutta – valitsenko leikkausturvan vai laajan turvan vai jotain siltä väliltä? Valitsenko mahdollisuuden suoraan erikoissairaanhoitoon vai työterveyslääkärin kautta ohjauksen esimerkiksi yhtenäisen raportoinnin ja hallittavuuden takia? Riittääkö pakettitutkimukset ja minkälaisissa tilanteissa vaaditaan maksusitoumus? Missä tilanteissa käytetään hoitajia ja missä lääkäriä? Milloin mennään lääkärille ja milloin ilmoitus esimiehelle riittää sekä millä tavalla ilmoitetaan?

Ennaltaehkäisevä toiminta mutkistaa asiaa hieman lisää, koska päästäkseen optimaaliseen lopputulokseen, on selvitettävä yksikkökohtaisesti sairauspoissaolojen syyt ja kustannukset palkkahallinnan raporteista. Lisäksi on päätettävä, miltä osin hankkeiden rahoitukseen saadaan työeläkeyhtiö ja tapaturmavakuutusyhtiö mukaan taloudellisesti ja toiminnallisesti. Seuraava sotku aiheutuu Kela-korvausten optimoinnista, sillä Kela I ja II -rajat on otettava huomioon nettokustannuksia pohdittaessa. Osa vakuutuksista korvaa myös Kela II-ylitteitä, mutta totta kai tällä lisäominaisuudella on myös hintansa. Jotta päätöksen tekeminen ei olisi liian helppoa, vakuutusten hinnoitteluun vaikuttaa henkilöstön ikä- ja sukupuolijakauma. Vakuutusyhtiöt hinnoittelevat riskinsä kukin omista tilastoistaan lähtien ja antavat myös markkinatilanteen määrätä hinnoitteluaan. Mitä haluttavampi kokonaisuus, sen parempi on hinta ja joillakin alueilla jotkin asiakkaat halutaan hinnalla millä hyvänsä.

Melko konservatiivinen ”henkilöstösivukulu-toimiala” on myös muutoksessa, jota ajaa digitalisaatio ja kova kilpailu. Kulu-ajattelun sijasta asiaa tulisi tarkastella ennemmin investointina ja henkilöstötuottavuuden paranemisena. Välineet tätä varten ovat päämiehistä johtuen vielä aavistuksen verran hankalia. Tämä prosessin osa lean-aikakaudella aihe on jäänyt liian vähälle huomiolle. Eräs konsortio on tehnyt mukavan irtioton mallilla, joka pyrkii ratkaisemaan vakuutuksella koko Kela II-osion ja työterveyspalveluissa keskitytään vain ennaltaehkäisyyn. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erilaisia vaihtoehtoja työterveyshuollon hoitamiseksi sähköisillä prosesseilla, etälääkäripalveluilla ja esim. kiinteällä hinnoittelulla on yhä enemmän tarjolla. Uudet toimijat sekoittavat pakkaa tavalla joka nostaa yksilöllisyyden tasoa merkittävästi eli palveluntarjoajat auttavat vihdoin asiakkaitaan löytämään isoimmat riskit ja panostavat niihin enemmän. Myös ennaltaehkäisevä toiminta korostuu kivasti näissä uusissa malleissa eli aletaan hiljalleen vaalia terveyttä eikä sairautta. Tervetuloa markkinoille! 🙂

Mitä päämieheltä tulee voida vaatia raportoinnin, aktiivisuuden, kantaa ottavuuden ja keskinäisen yhteistyön osalta? Itse asiassa paljon enemmän kuin nyt, mutta varsinainen strateginen kehikko pitää tulla asiakkaalta. Tämä vaatii myös rohkeita päätöksiä siitä, mitä maksimissaan kolmea asiaa mitataan ja kuinka usein. Päämiesten kanssa yhteistyö on parhaimmillaan erittäin hedelmällistä hyvin johdetussa mallissa ja aikaa säästyy merkittävästi, kun jokaisen toimijan kanssa ei keskustella erikseen samoista asioista ja päämiehet toimivat ennalta sovitun suunnitelman mukaan. Taloudelliset hyödyt tulevat tehokkaamman prosessin lisäksi sairauspoissaolojen laskusta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 🙂

Näitä hankkeita olemme asiakkaiden kanssa pyöritelleet viimeisten vuosien aikana kymmeniä ja kymmeniä. Jotain on varmasti jäänyt liiviin, sillä harjoitus tekee mestarin ja määrä on ratkaisevassa roolissa, koska samat kysymykset on syytä esittää kaikissa yrityksissä. Matkiminen – ja sitä kautta parhaiden käytäntöjen löytäminen – on vuosisatojen ajan ollut paras tapa oppia.